Prinsessoja ja viiksiä

Koiraansa ulkoiluttava herttainen mummeli luuli meidän pienintä pojaksi. Neiti oli puettu harmaaseen ja valkoiseen, päästä varpaisiin asti. Kun silittelimme mummelin mäyräkoiraa, hän kysyi, että "Mikäs teidän vauvan nimi on?" Vastasin, ja mummeli kuuli ilmeisesti vähän mitä halusi, sillä alkoi kutsumaan tyttöä Villeksi. "Kuule Ville, olehan varovainen, ei kannata riehua..." Minä siinä sitten ymmärsin, että mummo puhui koirastaan ja soppa oli lopulta aikamoisen huvittava. No, jossain vaiheessa tajusin korjata, ettei tyttäreni nimi ole Ville. Mummo tietysti hämillään ja niin meidänkin porukka. Tästä riitti hauskaa pitkäksi aikaa!

On se vaan jännä juttu, tämä sukupuoleen niin vahvasti viittaava värikoodaus. Pidän kovasti hempeistä väreistä, mutta käytämme myös esimerkiksi sinistä, turkoosia, keltaista ja joskus "jopa" vihreää. Monet värit ovat ihania ja kauniita sellaisenaan, ilman ajatuksia siitä, kumpaa sukupuolta ne ehkä edustavat. Toisaalta en oikein välitä unisexmalleista. Siitähän on kovasti puhuttu, että miten lapsen kasvatus ohjautuu jo pienestä pitäen sukupuolen mukaisesti, mm. vanhempien ja muiden aikuisten puheissa, otteissa ja tietysti siinä miten me puemme lapsemme. Tytöt ovat usein prinsessoja ja pojat äijiä. Sukupuolineutraaliin kasvatukseen uskovia on haastateltu monesti ja juttuja on aina ollut erittäin mielenkiintoista lukea. Vaikka itse rakastan tyttömäisiä vaatteita (blogin ulkoasu paljastanee meidän kirjoittajien tyylistä jonkun verran...), ihailen aina kivasti ja oivaltavasti puettuja lapsia, olipa heillä pelkästään unisex-vaatetta tai kenties jotain "poikamaista", "tyttömäistä" tai ehkä jotain näiden sekoitusta.

Muodin sukupuolisidonnaisuus on kiehtova aihe. Tuli mieleen, miten eräs kaverini heitti jo jokin aika sitten ilmoille huvittavan ajatuksen tuntemattomien ihmisten pienestä shokeeraamisesta:

Kappahl Newbie

Entä jos pieni ponnaripäinen tyttö puettaisiinkin esimerkiksi tällaiseen t-paitaan? Paitaan, joka on aika varmasti tarkoitettu "pikku-äijille". Oli kyllä jotenkin riemastuttava ajatus. Riittäisiköhän ihmisillä huumorintaju? Loukkaantuisiko joku tästä? Saako tällaisella asialla edes vitsailla? Joka tapauksessa ihmisten reaktioita olisi mielenkiintoista tutkia. :)